V:n 1-vuotissynttärit päätetään kuitenkin jakaa koko viikonlopulle, päivä per isovanhemmat. Saan tämän perusteltua läpi sillä, että muutoin lattialla on liikaa konttaavia senioreita kilpailemassa lapsenlapsen huomiosta. Eikä tarvitse murehtia olohuoneen istumispaikoista, kun paikalla ei ole isoisoäitiä, vaaria, mammaa, pappaa, tätiä, tädin miestä, tädin teini-ikäistä poikaa, enoa ja enon tyttöystävää. Lapsi/-kaverisynttäreitä ehditään viettämään tulevaisuudessakin, joten muita kutsuttuja isovanhempien ja tädin/enon lisäksi ei ole.

Kaksipäiväiset synttärit teettävät keittiössä enemmän töitä, mutta mieluummin näin päin. Lauantaille teen mariannemoussetäytteisen täytekakun ja savuporosuolaisia. Siinä on syötävää riittämiin isälleni ja äidinäidilleni, jotka saapuvat iltapäivällä. Vaari tuo kukkakimpun ja isomamma tuo V:lle nukkelelun. Nukke on pehmoinen kuminaamalla varustettu pötkäle ja se alkaa soittamaan musiikkia mahasta painamalla. Musiikin alkaessa nuken naama alkaa hohtamaan. Horrornukke, mutta V on ihastuksissaan.

Vaari ja isomamma istuvat tapansa mukaan kolme tuntia kylässä.

Sunnuntaina koristelen limen makuisen täytekakun ja kiikutan sen kellariin odottamaan vieraita, tekaisen suolaisen piirakan ja paakaroin lopuksi sokerittoman marjapiiraan Ihastuksen siskonpoikaa varten.

Kun ulko-ovi käy ei anoppi malta edes riisua kenkiä jaloistaan vaan kiikuttaa ensitöikseen keittiönpöydälle vaaleanpunaisen täytekakun. Olen juuri syöttämässä V:lle välipalaa ja jään lusikka kädessä sanattomaksi. Täytekakku tulee täytenä yllätyksenä niin minulle kuin Ihastuksellekin, sillä anoppi 'meinasi ensin kyllä kysyä, mutta päätti sitten olla kysymättä'. Istun edelleen lusikka kädessä ja mielentilani mustenee. Kun V nakertaa omenanpalaa ja minä istun edelleen lusikka kädessä, yritän klaarata synkentynyttä mieltäni läpi pohtien johtuuko tämä nyt raskaushormoneista vai vituttaako normiminääni. Päädyn jälkimmäiseen, sillä olen normaalitilassakin hyvin reviiritietoinen (oma tupa, oma lupa), en pidä yllätyksistä (kuten täytekakusta) enkä varsinkaan siitä että puolestani ajatellaan (reviirilleni yllättäen tuodusta täytekakusta, joka on teetetty minulta kysymättä).

V oli toisenakin juhlapäivänään iloinen juhlakalu, joka seurusteli tasaisesti kaikkien kanssa ja viihtyi lattialla leikittäjien ja uusien lelujen kanssa. Isomamman horrornukke oli vielä sunnuntainakin kaikkein ihaninta, mutta Brion pyörillä varustettu kirahvi, ja varsinkin siinä oleva naru, olivat mukavaa jäystettävää myöskin. Palikkalaatikon palikat olivat mukavan kokoisia pieneen käteen ja sylittäjillä oli vaatteissaan mielenkiintoisa nappeja ja muuta näprättävää.

Kun täti perheineen on jo lähtenyt ja appivanhemma tekevät lähtöä alkaa kinaaminen täytekakusta. Anoppi toteaa kakkua olevan niin vähän jäljellä, että mehän syömme sen illalla. Kerron ties monetta kertaa kellarista olevasta kakusta, jonka tein tämän päivän kahvivieraita varten ja jonka osoitteena on nyt roskakatos. Anoppi ehdottaa täytekakkunsa pakastamista, sillä kakku kestää kyllä sen kärsimättä. Kieltäydyn, hän ehdottaa pakastamista vielä kertaalleen. Hammasta purren kerron ettei pakastimeemme mahdu. Anoppi yrittää vielä kerran tyrkyttää kakkua meille iltapalaksi, ja joudun vielä kerran torppaamaan tämän. Aavistus loukkaantuneisuutta äänessään anoppi ottaa kakkuvatinsa ja toteaa 'kait se on sitten pois vietävä'.