Toukokuinen helle tuntuu tukalalta, vaikka takana onkin taas kylmä talvi. Pihalla olisi kyllä touhuta (kun V nukkuu sisätiloissa, jälleen. Kummallista.), mutta koko etupiha kylpee auringonpaisteessa eikä varjoisaa paikkaa löydy tähän aikaan edes seinän vierustalta. Pihakeinut, auringonvarjot ja muut kalusteet kaivetaan esille vasta kun taloyhtiön piharemontti on takanapäin.

Yli kahdenkymmenen lämpöasteet ovat haasteellisia pukeutumisessa; V pitäisi suojata auringonpaisteelta, ja mieluiten niin ettei tuloksena oli kiukkuhikinen taapero. Maa on vielä paikoittain kostea, varsinkin takapihalla, joten konttaava napero tarvitsee kosteuden ja konttauksen kestävät henkselihaalarit päälleen. Käsiin rukkaset, jotta konttaaminen sujuu. Päähän pipo suojaamaan auringolta. Haalareitten alle pitkähihainen paita. Hiki tulee jo katsellessa. 

Posti toi äitiysvaatepaketin. Eteisen peilikaapin edessa mallaillessa totean tilanneeni liian isoja kokoja, sillä ainoastaan topit ovat sopivan kokoisia. Trikoomekot, niin pitkä kuin lyhyt, ovat hieman liian tilavia. Mutta onhan tässä kesää ja turvotusta jäljellä. V ihastuu lattiaan asti ylettyvästä mekosta ja hihkuu riemuissaan sen helmoissa.

Käyn purkamassa kauppakassit yläkerrassa ja jätän V:n touhuilemaan alakertaan. Kun maidot ovat jääkaapissa ja leivontatarpeet kaapeissaan suuntaan takaisin alas ja olen saada kohtauksen heti rappusten yläpäässä. V, joka ei ole vielä kertakaaan osoittanut kiinnostusta kiipeilemiseen, on tulossa vastaan puolivälissä portaita. 

Pitkä trikoomekko -liian iso, harmaa trikoomekko -liian iso, tregginsit -liian isot.