Vihaan nykyisin ulos lähtemistä. 

Jos K:n pukee ensin ja sujauttaa rattaisiin sisaristuimen alle, se alkaa jo minuutin kuluessa huutaa raivoissaan ja hikisenä. V:n välikausihaalarin alle olen vasta nyt alkanut lisäämään fleecehaalaria, sillä lämminverinen tyttäremme on pärjännyt hyvin ilmankin. Mutta sitä pukemisen määrää! Siinä vaiheessa kun hukkapätkillä on päällä, nuorempi karjuu kurkku suorana rattaitten uumenista ja vanhempi tepastelee kengät jalassa ympäri alakertaa jättäen hiekkaa ihanjokapaikkaan, tekee mieli tyrkätä kakarat aidatulle etupihalle ja painua itse vaateriin sohvalle.

Ja mikä helvetti siinä on, että ihminen on käynyt kuussa, muttei ole kyennyt valmistamaan taaperoikäiselle helposti puettavia ja käytettäviä hansikkaita?!!

Kesätauolla ollut perhekerho alkoi jälleen ja aamullla suuntasimme sinne V:n ja kakkosen kanssa. Paikalla oli jo vanhoja tuttuja, ovesta tuli lisää kerholaisia ja pian tupa oli ihan täynnä. Mekkala ja häly alkoi ärsyttämään minua melko piakkoin ja hulina oli selvästi liikaa V:lle, joka melko pian muuttui itkuisaksi ja jaloissani nyhjääväksi. Suuntasimme kotiin ensimmäisinä. Ehkä väkiluku tasaantuu syksyn mittaan.

Lämmitin eilen saunan itselleni ja haluaisin sinne taas. Lisäksi maksaisin maksaisin mitä vain lasillisesta tai kahdesta punaviiniä tai tuopillisesta tummaa olutta. 

Inhoan tätä välikautta kun raskaus ei ole vielä tarpeeksi takana päin. Ne normaalimmat farkut eivät vielä mene päälle (sitä saa mitä tilaa...), osa housuista tippuu päältä ja maha pömpöttää hassusti edelleen. Vuosi sitten ostamani nahkaiset kävelykengät eivät mene enää kunnolla jalkaan. Käytössä on siis kahdet farkut, linttaan astutut aataminaikaiset lipokkaat ja omituisia t-paita/villatakkivirityksiä.

Toukokuinen helle tuntuu tukalalta, vaikka takana onkin taas kylmä talvi. Pihalla olisi kyllä touhuta (kun V nukkuu sisätiloissa, jälleen. Kummallista.), mutta koko etupiha kylpee auringonpaisteessa eikä varjoisaa paikkaa löydy tähän aikaan edes seinän vierustalta. Pihakeinut, auringonvarjot ja muut kalusteet kaivetaan esille vasta kun taloyhtiön piharemontti on takanapäin.

Yli kahdenkymmenen lämpöasteet ovat haasteellisia pukeutumisessa; V pitäisi suojata auringonpaisteelta, ja mieluiten niin ettei tuloksena oli kiukkuhikinen taapero. Maa on vielä paikoittain kostea, varsinkin takapihalla, joten konttaava napero tarvitsee kosteuden ja konttauksen kestävät henkselihaalarit päälleen. Käsiin rukkaset, jotta konttaaminen sujuu. Päähän pipo suojaamaan auringolta. Haalareitten alle pitkähihainen paita. Hiki tulee jo katsellessa. 

Posti toi äitiysvaatepaketin. Eteisen peilikaapin edessa mallaillessa totean tilanneeni liian isoja kokoja, sillä ainoastaan topit ovat sopivan kokoisia. Trikoomekot, niin pitkä kuin lyhyt, ovat hieman liian tilavia. Mutta onhan tässä kesää ja turvotusta jäljellä. V ihastuu lattiaan asti ylettyvästä mekosta ja hihkuu riemuissaan sen helmoissa.

Käyn purkamassa kauppakassit yläkerrassa ja jätän V:n touhuilemaan alakertaan. Kun maidot ovat jääkaapissa ja leivontatarpeet kaapeissaan suuntaan takaisin alas ja olen saada kohtauksen heti rappusten yläpäässä. V, joka ei ole vielä kertakaaan osoittanut kiinnostusta kiipeilemiseen, on tulossa vastaan puolivälissä portaita. 

Pitkä trikoomekko -liian iso, harmaa trikoomekko -liian iso, tregginsit -liian isot.

Niitä harvoja hyviä puolia kotona olemisessa on se, että kerrankin on aikaa neuloa ja virkata. Ompelukin olisi kivaa, mutta käytännössä se onnistuu vain ja ainoastaan V:n nukkuessa, sillä muutoin napero on painelemassa paininjalkaa tai kiskomassa koneen johdoista. Enkä halua arvokasta Berninani lattialle (siitä viis kimpoisiko se sinne V:n pään kautta vai ei).

Olohuoneen 6-hengen ruokapöydän toisessa päässä on tällä hetkellä minikasvihuone (mustasilmäsusannaa ja kelloköynnöstä kasvattamassa) ja muutoin pöytä on täynnä lankakeriä ja lehtiä. Isoäidin neliöihin löytyy lisää langanjämiä jatkuvasti, virkatut irtopalaset ja yhteen ommellut palaset täyttävät pöytäpintaa. Yhdellä kulmalla on villavaippahousuihin tarpeet, puiset pyöröpuikkoni ovat muuten vaan pöydällä ihasteltavana ja yhdessä nurkassa odottaa virkattuja tossuja odottamassa kioskiin pääsyä. 

Kauhavan Kangasaitan Silo-silkkivillalangasta (75% merinovilla, 25% silkki) tuli tuubi viileille kevätpäiville. Kun takit eivät mene kiinni ja etumusto on jollain suojattava viimalta ja vaanivilta rintatulehduksilta niin villa auttakoon. Tuubin voi kääräistä kaulalle tai kiepauttaa itsensä ympärille, jolloin se suojaa meijeristön sekä kaulan (ja lämmittääpä vielä alaselkääkin). 

Silo-lämmike.

Aiemmin haaveilemani nahkatakki löytyi huutonetistä. Hinta oli melko kohdallaan, malli kiva ja resorit hihoissa ja helmassa. Raskautta se ei peitä, mutta se annettakoon anteeksi. Koeajoin takin viikonlopun shoppailuissa, alle mahtui lyhyt villapaita lämmittämään ja ajoittai koin oloni melkein tyylikkääksi.

Nyt ulkona tihuttaa vettä, taas, joka kastelee ulkovaatteet. Se ainoa vedenpitävä talvitakkini menee juuri ja juuri kiinni, mutta puolipitkä malli nousee ikävästi vatsan päälle ja näytän väistämättä suohirviöltä. Ei voi mitään. Toivon mukaan punaiset hai-saappaani vetävät huomion pingottavasta takista.

Ihastus soitti ilmoittaakseen joutuvansa työskentelemään viikonlopun yli. Väsymystasoni hypähtää uusiin sfääreihin, sillä se tarkoittaa minulle kahden viikon yhtämittaista lapsenhoitovuoroa ilman hengähdystaukoa. Eilen piti ommella V:n päiväunien aikaan, mutta päädyin itsekin torkkumaan sohvalle pariksi tunniksi (rautatabletit ja raskausvitamiinit ovat jääneet ottamatta useammalta päivältä) ja suunnittelin viikonlopulle monituntista työrupeamaa työhuoneella ilman ulkopuolista häirintää (=ilman allemetristä assistenttia). Työhuoneilu siirtyy väistämättä vähintään viikolla eteenpäin, hemmetti.

Nahkatakkeja norsuille.

Tänään kevät tuntuu olevan taas täällä, eiliset lumisateet makaavat pihalla mutta luotan auringon hoitavan ne puolestani. Kolaaminen ei enää kiinnosta ja katuharjan kanssa heiluminen saa aikaan supistuksia.

Päällysvaatteista kaksi takkia ylettyy enää kiinni; toppatakki ja äitiyssarjaa oleva parkatakki jotka molemmat ovat peräkkäistä talvea käytössä. Paksu toppatakki alkaa olla kuuma, parkatakki kyllästyttää. Eikä puhettakaan, että kätköistä löytyisi kevättakkia josta menisi edes yksi nappi kiinni. Kinkkistä, sillä kevät osaa olla auringonpaisteestaan huolimatta petollinen enkä halua rintatulehdusta kulkemalla takki auki. Tilannetta ei helpota haluni piukeisiin nahkatakkeihin joita ei takuuvarmasti löydy mammamallina. Hemmetti.

Haluan tälläisen, mieluiten aitona nahkana, mahdollisimman edullisena ja leikkauksilla joka saa raskausvatsan katoamaan. Kiitos, toimitusosoitteen saa sähköpostitse.