Ihastuksella ja V:lla ollut nuha tarttui poikaankin. Lauantaina nassikka rohisi ja röhki vaikka tiputtelin keittosuolaliuostippoja alituiseen pieniin sieraimiin ja lopulta Ihastus halusi viedä pojan lääkäriin. Olin itse sitä mieltä, että lääkärissä saa vain ohjeet jatkaa hoitoa samalla tavalla joten jäin mielelläni V:n kanssa kotiin. 

Päästyään päivystävän lääkärin puheille Ihastus soitti ja kertoi pojan jäävän lastenosastolle. Ja koska poika elää äidinmaidolla (viime viikolla lisämaitoa tarvitsi antaa vain yhtenä iltana) oli minun mentävä pojan perässä.

Vietimme kaksi yötä sairaalassa, päästen välillä päivälomille kotiin. Poika hapettui öisin mainiosti, ei ollut kuumeinen, söi ja nukkui hyvin. Nielussa kurlaava lima lähti kun talkkari katolta sairaalan imuvehkeillä ja keittosuolaliuostippoja tiputeltiin tasaiseen tahtiin. Minä sain nukkua sairaalan sängyssä enkä joutunut lattiamajoitukseen, ehkä juuri siksi että olin imettävä äiti. 

Maanantaiaamuna lääkäri tarkasti pojan, onnitteli hienosta kansalaisesta ja päästi meidät kotiin sanoen että nuha menee yleensä viikossa ohi. 

Iltapäivällä poika vietiin ensimmäisen kerran lastenneuvolaan, kolmen viikon ja yhden päivän ikäisenä. Terveydenhoitaja ihasteli jäntevää ja tarkkaavaisesti katselevaa poikaa, totesi äitiysneuvolan terkan kanssa saman asian, että on melko harvinaista saada alateitse synnytettynä 10 pisteen lapsi ja kehui vielä pojan loistavaa ihoa. Kolmessa viikossa kakkonen on kasvanut 56,6cm:n pituuteen ja 4890g:n painoon. Terkkari kyseli sekä minun että Ihastuksen mielialat, kuinka V on suhtautunut jne. Olin purskahtaa nauruun terkkarin puhuessa jotain lähentyneestä parisuhteesta, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Hän kyseli mielialastani olenko ollut itkuinen, vastasin etten ole vaan lähinnä -ja Ihastus jatkoi lausettani 'vihainen'. Toisilla babyblues ilmentyy itkuisuutena, minulla lähestulkoon agressiivisena vihana jolloin voisin ruveta turpakäräjille ihan kenen tahansa kanssa pienimmästäkin poikkiteloin asettumisesta. 

Tänä aamuna uskalsin mitata vaa'alla kehonkoostumustani ja kuten arvelinkin rasvaprosenttini on lähes 39%. Raskauskiloja on jäljellä on kaksi tai kolme, vatsanahka roikkuu pehmeän muhkuraisena housun kauluksen yli ja raskausarvet ovat kaventuneet sitten raskausvatsan raidoittaen vyölaukun tasaisesti. Ällöttävää, ällöttävää ja ällöttävää.

Vaatekaapissa on tallessa tavoitefarkut. Mutta näihin vuoden 2007 nahkoihin on tuskin enää paluuta.