Kampaamoreissun jälkeen ulkoinen olemus oli piristynyt 150%, vaikka muutoin väriltäni olenkin vielä kuolemankalpea satasan hemoglobiinini ansiosta. Aikaa oli mennyt pari tuntia, mutta suuntasin vielä kaupungille kun kerran ukkelikin syö tuttipullosta eikä vaadi tissejä paikalle. Hypistelin neuleita ja mekkoja vaatekaupassa (ja olin kuulevani vauvanitkua jostakin vaikka hukkapätkiä ei näkynyt mailla halmeilla), ihmettelin hoodeilla notkuvia koululaisia, törsäsin lankakaupassa, kävin ostamassa berliininmunkit ja ajoin kotiin. Kun näin sohvalla tyytyväisenä nukkuvan ukkelin molemmat rintani pakkasivat täyteen maitoa ja liivinsuojat litisivät. V hihkaisi "ätä" ja nuolaisi ylähuulestaan räkänoron (Ihastus flunssaantui sunnuntaina, V eilen maanantaina).

Kun persvakoni on ollut ommeltuna uudelle paikalleen sitten ukkelin syntymän ovat vessareissut olleet tuskanhikisiä. Kuseminen ilman vesisuihkua onnistui jo parin päivän päästä synnytyksestä, mutta se toinen.. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ummessa ollut suolistoni päätti eilen avautua. Painoni tippui kilon. Kävin vaa'alla, en valehtele.