Ukkeli on älytön syömäri. Perjantai-ilta meni näin; 2,5h tauotonta imetystä, jonka jälkeen hän oli tyytyväinen 0,5h. Tilkallinen pullomaitoa piti jälleen tyytyväisenä 0,5h. Jonka jälkeen imetin jälleen X ajan. Suhteetonta.

Joudun päivittäin repimään jostain motivaatiota imettämiseen. Minulle, jolle tehokkuus (ennen kaikkea) on yksi suurimmista kriteereistä asiasta riippumatta, oli hämmästys huomata miten nopeaa ja sujuvaa pulloruokinta on. V ei kuunaan suostunut syömään tuttipullosta, mutta ukko vetää 40-60ml viidessä minuutissa ja makaa sen jälkeen taju kankaalla kolmatta tuntia. Imettämällä tuo onnistuu vain yöaikaan useamman tissinvaihdon jälkeen.

Epäilin jo ettei maito riitä (mikä ei olisi ihme, sillä oma päivittäinen ruokavalioni koostuu kulhollisesta muroja ja jostain epämääräisestä närkkimisestä), mutta liivinsuojat ovat jatkuvasti vähintään kosteat ja imetyksen jälkeen, kun ukkeli päästää rinnasta irti, maitotipat valuvat pitkin liivejä ja paitaa. Ehkä pitäisi vain malttaa odottaa niitä lehmänhermoja ja antaa toisen tilailla lisää maitoa, nautiskella rinnalla olemisesta ja tuhista ihoa vasten.

Kantoliina tuli ja yllätyin kuinka yksinkertaista sitä on itseasiassa käyttää. Tarvitsen kyllä peilin, jonka ääressä pukea liina ylle, mutta kehto- ja pystysidontaohjeet iskostuivat jo muutaman harjoittelun jälkeen päähäni. Ukkeli on pariin otteeseen ollut kannettuna ja tuntuu viihtyvän ainakin mikäli olen liikkeessä. Kantoliinassa paino jakautuu miellyttävän tasaisesti, tielle jää ainoastaan ulkoneva pahka jota tuli juuri yhdeksän kuukautta kannettua. V:n jäljiltä on manduca ja kantopussi, jotka jäivät käyttämättä sillä V ei viihtynyt kannettavana. 

Tricot Slen kantoliina, metrikaupalla kallista interlocktrikoota.

Tänään pääsen kampaajalle. Onnea ja autuutta.