Kakkonen täyttää tulevana viikonloppuna jo kaksi kuukautta. Jässikälle maistuu ruoka usein ja nopeasti imuteltuna, poika juttelee omalla 'guuh-guuh'-kielellään, se tuijottaa sohvatyynyjä ja värikkäitä lelukuutioita ja seuraa katseellaan isosiskoaan.

Viikonloppuna tulee myöskin kuluneeksi kolme vuotta äidin kuolemasta.

Olen käyttänyt aikaani jälkikasvun huoltamisen ja taloyhtiösotkujen lisäksi ihmeellisen paljon myös neulomiseen; sitten poikasen syntymän olen neulonut itselleni pitkän neuletakin (seiskan puikoilla, mutta kuitenkin), kaksi kaulaliinaa, viisi pipoa ja virkannut yhden maton valmiiksi. Yksi pipo on puikoilla, seuraavan maton kuteet valmiiksi kutistettuina kuivumassa ja yksi aloitettu pöytäliina virkkuukoukulla. Plus kaikki ne suunnitelmat, joita en ole vielä ehtinyt saattamaan edes aloitusasteelle.

Lokakuussa tiedossa on edustustehtäviä, kun pääsen/joudun esittelemään galleriamyymäläämme ja yhdistystämme kaupungin lautakunnalle, kertomaan meistä alaa ensimmäistä vuotta opiskeleville ja esittelemään toimintaamme opettajakolonnalle. Olen innoissani kalvosulkeisista, jotka pääsen rakentamaan. Huvinsa kullakin.

ympyriäinen matto.