Aamukahvin ääressä luin sanomalehdestä THL:n tutkimuksesta, imetyksestä ja imeväisikäisten ruokavaliosta. Artikkelin mukaan yli yhdeksän kuukautta kestävä imetys pienentää lapsen riskiä sairastua astmaan. Vähintään neljä kuukautta kestävä täysimetys vähentää allergista ihottumaa ja maitoallergiaa lapsella, jonka vanhemmalla on allergioita, sanoo THL:n tutkimusprofessori.

Astman ja allergioiden riskit tosin kasvavat, jos lapsi alkaa syödä viljoja, kalaa tai kananmunaa liian myöhään. Viljojen syönti tulisi aloittaa alle 6kk ikäisenä, kalan syönti alle 9 kk ikäisenä ja kananmunaa pitäisi mennä alle 11kk ikäisenä. Kiinteitä ruokia ei kuitenkaan pitäisi aloittaa ennen 4 kk:n ikää.

Kieli keskellä suuta olisi siis mentävä ja kalenteria pidettävä tiukasti silmällä.

Vajaa kaksi viikkoa sitten K oli iltaisin känisevä ja nälkäinen yhtenään. Iltapalaksi poika vetäisi äidinmaidot ja päälle pullollisen vastiketta. Neuvolatäti ehdotti soseitten aloittamista.

Heti neuvolailtana tarjoilin hätäisesti soseutettua bataattia, joka ei ollut menestys (sattumia joukossa...). Seuraavana päivänä kaupan mangosose osui ja upposi, ja sitä maisteltiin seuraavinakin päivinä. Kun Ihastus oli viikonloppuna jälleen kuvioissa, oli minulla mahdollista käyttää aikaa poikasen kanssa kainalokkain makoiluun ja pitkiin imetyksiin. Jo aiemmin viikolla aloin lisäämään omaa juomistani, sekä kiinnittämään huomiota siihen ettei päivittäinen ruokailu jäänyt kahvikupillisiin ja satunnaisiin juosten syötyihin haukkapaloihin.

Ja kappas, meillä on jälleen tyytyväinen poika. Vastikemaitoa poika on saanut viimeeksi maanantaina, kun olin kokouksessa ja naperoilla oli lapsenvahti. Soseita tarjoillaan edelleen, muttei välttämättä päivittäin. Imettäessä tunnen kuinka liivinsuoja kostuu vuoroaan odottavan rinnan kohdalla. Poika tulee useimmiten tyytyväiseksi yhdestä rinnasta kerrallaan. Soseettomien päivien jälkeen yösyöntiä tuntuu ilmentyvän vähän enemmän, mutta se ei sinällään haittaa sillä vetelen sikeitä sillä välin kun poika ruokailee.

En tiedä olisinko luottanut oman maidontuotannon lisäämiseen näin, mikäli kyseessä olisi ollut esikoinen. Toisaalta, esikoinen ei koskaan huolinut pullomaitoa, joten kysyntä ja tarjonta olivat aina kohdallaan. Ja aikaa imetyksiin oli tuolloin yhden lapsen kohdalla eri tavalla kuin nyt.