Suunnitelmissa oli tehdä tällä viikolla ahkerasti tuotteita ajatellen joulumyynnin asiakkaita ja sitä rataa. Muutos suunnitelmiin tuli heti viikonloppuna, kun V ei suostunut syömään ja kieltäytyi jopa pillimehusta, oli kärttyisä ja nuutunut. Sunnuntaiaamuna tyttö oli rohiseva ja oksensi aamupalan jälkeen sekä jogurtit että kurkussa edes takaisin seilanneen liman syliini. Maanantaina nuhan ja liman joukkoon liittyi vatsapöpö, joka teetti ylimääräistä pyykkiä ripulivaipoilla. Nyt tyttö voi jo paremmin, mutta syö edelleenkin huonosti. Taapero osaa niistää jo itse nenänsä, jos saa paperia käsiinsä ja kuittaa lopuksi 'Tiitaa' (kiitos), kuten on oppinut niistämisen lopussa tehtävän.

Koska valelääkärinä voi esiintyä nykyään papereilla kuin papereilla, niin diagnosoin itse pojalla olevan atooppisen ihottuman, jota vastikemaito pahentaa. Jäppisen kasvoissa on ollut jo pitkään kuivia ihottumakohtia, jotka ovat välillä olleet pahempia ja välillä huonompia. Kun taannoin sain maidon määrän jälleen nousuun ja korvikemaidot jätettiin kaappiin, iho lähti jälleen paranemaan. Viime viikolla poika sai ensimmäisen kerran korvikemaitoa 1,5 viikkoon ja samana iltana poika oli kasvoiltaan punainen ja laikukas, joten aloin viimein yhdistämään ihottuman ja vastikemaidon toisiinsa. Kortisonipohjaisella voiteella pahimmat laikut lähtivät jälleen paranemaan, mutta ihottuma on levinnyt jo yläselkään ja käsivarsiin. Koska kerrasta ei vielä mitään uskota, sai poika sunnuntaina vielä kertaalleen korvikemaitoa kun olin kokouksessa, ja tuloksena oli vatsaansa kiukutteleva punainen poika. Voi elämä. 

Kotona ollaan oltu enemmän kuin omiksi tarpeiksi tässä sairastaessa, mutta tylsää ei ole ollut. Taloyhtiön hankalin naapuri oli viime viikolla jo viemässä minua talon remonttiasiasta raastupaan, kunnes pyysi kielenkäyttöään anteeksi. 

Eilen lööpeissä ollut uutinen kouvolalaisesta äidistä ja hänen mahdollisesti surmaamistaan lapsistaan sai aikaan fyysisen kuvotuksen tunteen. En todellakaan halua lynkata ketään, mutta tuntuu epäreilulta ettei apu ole ehtinyt tavoittaa ajoissa. Toisaalta, tiedän miten helppoa neuvolassa on vain todeta olevansa vähän väsynyt, mutta kyllä tämä tästä. Sama koskee sitä tyrnäväläistä perhettä, jonka talo lapsineen paloi ja isä on epäiltynä. Neuvola ei omasta mielestänikään tavoita isiä, kuten pitäisi. Ja mikäli äiti ei kerro omasta voinnistaan, tai vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, niin mitä terveydenhoitaja voi siinä tapauksessa tehdä vaikka epäilisikin jotain? Ei käsittääkseni mitään.