Toisen lapsen kohdalla moni asia on toisin. Huomasin sen toissapäivänä, ihan omista ajatuksistani.

Kun esikoinen oli vauva, kävin vartin välein tarkastamassa tämän päiväunilla olemista. Ja kun tämä oli vähän vanhempi vauva, hiivin vaunujen viereen tai ikkunan äärelle puolen tunnin välein.

Toissapäivänä poika veti päiväuniaan pihamaallla tuntitolkulla. Havahduin jossain vaiheessa, että aikaahan oli todellakin mennyt niihin päikkäreihin ja olisikohan tarpeellista käydä katsomassa olisiko poika ylipäätään tallessa saati hengissä (tämähän on aina se ensimmäinen kauhukuva). Mutta päätin juoda kahvit ensin.

(Siellä se veti autuaan tietämättömänä unta, kun kahveiltani raahauduin paikalle.)