Joulu meni, ja jopa valkoisena, vaikkei aatonaattona vielä siltä tuntunut. Molemmin puolin pyhiä on perheessämme sairastettu äkäistä flunssaa ja limaa sekä räkää on joka paikka täynnä. 

Lapset, varsinkin V, sai tolkuttoman määrän lahjoja ja nyt niille pitäisi keksiä paikka. Varsinkin sille lasten pöydälle ja kahdelle jakkaralle jotka kuoriutuivat isoimmasta paketista. Eivät mahdu olohuoneeseen, mutta eivätpä mahdu kyllä lastenhuoneeseenkaan. Olisi mukavaa, jos ihmiset kysyisivät ennen suurempien hankintojen ostamista. Minä sain jälleen anopilta Pentikin lahjapakkauksen, joka on jo keittiön kulmakaapin ylähyllyllä muiden avaamattomien pentikin sellofaanipakkausten joukossa. Pentik sopii minulle yhtä hyvin kuin korukello.

Olen aloittanut jo opiskelut pläräämällä kurssikirjaa ja kirjoittamalla vimmatusti muistiinpanoja. Krooninen väsymys ilmeisesti vie veronsa, sillä kykenen sisäistämään asiaa vain pätkä kerrallaan. Tai ehkä se on vain sitä ettei ole opetellut mitään uutta aikoihin.

Hain toisellekin kurssille, aikuisopiston sellaiselle. Kurssin sisältä kuulosti lupaavalta, lähipäiviä olisi vain vähän ja sisällöstä olisi minulle hyötyä tulevaisuudessa. Mutta. Opiskelu suoritetaan oppisopimuksena eikä minulla tietenkään ole oppisopimuspaikkaa eikä yritystä (vielä). Huutava vääryys, ja olenki lähestynyt koulutussuunnittelijaa kysymällä onnistuisiko tämä koulutus mitenkään omaehtoisena. En ole saanut vielä vastausta. Prkl.