Joka aamuinen blogikierros päättyy järkytykseen, kun luen toisen bloggaajan kuolemasta täältä. Ne pienet lehtijutut, joissa kerrotaan kuolintapauksista ja -onnettomuuksista, ovat yleensä anonyymeja tekstejä jotka ovat toki surullisia, mutta ilman muunlaista kosketuspintaa jäävät kaukaisiksi. PP oli minulle tuttu lähinnä muiden blogien kommenttilaatikoista iloisena ja asiallisena kommentoijana, mutta olen hänen blogiaankin käynyt joskus vilkuilemassa. Niinpä suru-uutinen koskettaa, vaikka PP muutoin tuntematon minulle olikin.

Toivon sydämestäni voimia PP:n omaisille ja että kasvettuaan pienellä poikavauvalla olisi mahdollisuus tutustua äitiinsä tämän ylläpitämän blogin kautta.