K:n ruokailussa on tavallaan hellyttävä, mutta kuitenkin niin helvetin rasittava piirre.
V:n vauva-aikana tein soseita paljon itse. Keitin bataattia, porkkanaa ja muuta mössöksi, soseutin ja pakastin annospaloiksi silikonisessa muffinssivuoassa. Siinä rinnalla tyttö sai purkkiruokia, lähinnä luomua tietty. Marjasoseet tuli purkeista, mutta pääruokia tarjoiltiin pakastimesta sekä kaapin hyllyltä. Olin ilmeisen laiska soseuttaja ja V tottui sattumiin jo pienestä pitäen, eikä koskaan käynyt läpi kakomisvaihetta. Kun pallerolle on syötetty luomua ja itsetehtyä, niin totta kai tytön ensimmäinen ruokaa koskeva sana oli 'nakki'.
K saa jälkiruokasoseita purkeista, myös puuro maustetaan useimmiten purkkisoseilla. Mutta. Lämmin ruoka maistuu vain itsetehtynä, ensimmäistäkään syötävää purkkiruokaa en ole vielä löytänyt. Poika kääntää päänsä pois mikäli tarjolla on purkista bataattia ja kanaa, mutta syö suurella mielihalulla itsepöperöidyn bataatin ja kanan. Kaupan pasta-ateriat eivät maistu, mutta mikäli olen heittänyt bataattikattilaan pastat ja tomaatit, niin poika mässyttää koko kupin tyhjäksi. Ajattelin ensin purkkiruokien olevan liian sileitä ja ostin karkeampaa ruokaa, muttei sekään maistu. Joten jos pojan haluaa syövän muutakin kuin puuroa ja hedelmäseiskaa, niin ruoat on tehtävä itse. Jokin roti sentään on tässäkin, eikä poika suostu syömään soseutettua perunaa.
Parhaiten puurokin maistuu, mikäli lautasella on itse tehty kuningatarkiisseli. Myös V tietää milloin kattilassa on kiisseliä, mikä on tietysti mukavaa. Vadelmista ja mustikoista tulee itsessään niin makea setti, ettei kiisseliä tarvitse edes makeuttaa sokerilla.
4 kommenttia:
Auttaisko purkkiruokien maustaminen? Jos ei suolaa saa antaa niin jotain muuta maustetta? Nehän on järjettömän mauttomia ne purkkiruoat ja sisältävät ihan hirveästi vettä suhteessa ruoan määrään ymmärtääkseni.
Meillä tismalleen päinvastainen ongelma: Typy alkaa itkeä välittömästi, jos suuhun lykätään kotitekoista sosetta - vaikka sellaista hän aivan ensimmäisenä sai maistaakseenkin! Vain kaupan purkkiruoka kelpaa, ja tietenkin saan paskamutsifiiliksiä kaupan kassalla kun raahaan vauvalle purkkiruokaa kilotolkulla. Mutta itsetehdyn kokeileminen päätty edelleen aina samoin, eikä musta ole lasta tarkoituksella itkettämään... Toivon silti, että vuoden ikäisenä Typykin alkaisi maistella samaa ruokaa meidän kanssa. Onhan tässä huimat 3kk aikaa, eh heh.
En tiedä auttaisiko purkkiruokien maustaminen, voisi sitä kyllä kokeilla. Omia keitoksia en ole maustanut toistaiseksi muulla kuin sipulilla. Purkkiruokia olen saanut menemään sotkemalla niitä omatekoisten joukkoon. Luulen purkkiruokien tärkkelyksen olevan yksi asia, ettei maistu; bataattia ja kanaa purkista tai bataattia ja kanaa kattilasta tuoksuvatkin jo ihan erilaiselle.
Varmasti maistuva ruoka on ollut tähän mennessä bataatti-parsakaali-tomaatti-pasta-kana -sose, joka kerta uppoaa joka kerta.
Olisi kyllä ihan mukavaa, jos purkkiruoatkin kelpaisi. Ei tarvitsisi pitää kirjaa pakastimen sisällöstä ja voisi välillä mennä vähän helpomman kaavan mukaan.
Lasten makumieltymykset tuntuvat olevan hyvin erilaisia, ihan päivittäinkin. V ei edelleenkään suostu syömään riisiä missään muodossa, peruna menee laatikkoruoissa muttei muuten, parsakaalia tyttöön ei saa edes huijaamalla.
Annoin eilen höveliyttäni tytölle Brunbergin mansikkasuukon, napero söi sen pohjan vohveliosan mutta jätti vaaleanpunaisen hötön syömättä.
Tein eilen perisuomalaista kotiruokaa, joka omassa lapsuudessa maistui; perunamuussia ja nakkikastiketta. V jätti lautaselle niin muussit kuin kastikkeetkin.
Hahaa, sinut on haastettu! Ja mitä purkkiruokiin tulee, niin kastapa purkkiruoka siihen kiisseliin ja katso meneekö läpi. Meillä meni vähän aikaa sen jälkeen kun hätitilassa piti antaa purkkia vaikka periaatteessa oli jo siirrytty normiruokaan.
Lähetä kommentti