Niin se vaan on ohi, tälläkin kertaa. Äitiysloma ja vanhempainkausi on nyt takana päin omalta kohdaltani, ja Ihastus viettää isäkuukauttaan ja muutamaa ylimääräistä lomaviikkoa kotona. 

Perheasiain sovittelukeskuksen käyntejä on takana kaksi kappaletta, edessä vielä joitakin. Käynnit ovat melko raskaita, vaikka niistä toivon mukaan on hyötyäkin. Olen jokaisen käynnin jälkeen loppupäivän väsynyt, ikään kuin tässä 8,5 kuukauden univelassa ei olisi jo tarpeeksi kestämistä.

V:n puheeseen tarttuu uusia sanoja lähes päivittäin. Puhetuokioita vietetään kylpyhuoneen potalla, kun minä pidän lelukuppia suuni edessä ja sanon sinne sanan, annan kupin potalla istuvalle tytölle joka toistaa saman sanan sinne kuppiin. 

K nukkuu edelleen yöt vaihtelevasti. Yleensä poika herää pinnsängyssään 2-3 aikaan, jolloin nostan naketin viereeni parisänkyyn ruokailemaan. Tämän jälkeen K vetää pari tuntia unta, heräten aamuviideltä seurustelemaan, repimään hiuksistani, puremaan kättäni ja kiipeilemään päälläni. 

Tällä viikolla K nukkui elämänsä ensimmäisen kerran yhden yön heräämättä lainkaan öykkäröimään. Tämä ei toki ole toistunut sen yhden kerran jälkeen.