Ihastuksen isäkuukausi lomaviikkoineen hurahti, siinä sivussa tuli kevät ja kesäkin.

Ensimmäisen perhekeskuksen sovittelukäynnin jälkeen ajattelin ettei tästä ole vitunkaan hyötyä käydä riitelemässä muuallakin kuin kotona. Neljännen tai viidennen käynnin jälkeen alkoi tuntumaan, että ehkä tästä selvitään. Yhdessä, perheenä ja parisuhteena. Olemme käyneet läpi mm. riitelytilanteitamme, joiden eteneminen on hankalaa, sillä minä olen vetäytyvää ja Ihastus hyökkäävää tyyppiä. Otimme tavoitteeksi saada enemmän yhteistä perheaikaa, jos/kun Ihastus työskentelee kohtuullisen matkan päässä niin voisimme lasten kanssa kulkea mukana ainakin silloin tällöin.

Myin myös äitini perinnön, asunto-osakkeen, jotta tuleva syksyn linjasaneeraus ei rasittaisi talouttamme kohtuuttomasti. Keskusta-asunto meni kaupan ensimmäisestä näytöstä ja minä olen nyt opintovelaton ja asuntolainakin lyheni mukavasti. Olin yhteydessä verottajaan ennen kaupankäyntiä  voidakseni laskea myyntivoittoveron osuutta, mutta verottaja ei petä koskaan. Kun myöhemmin marssin verovirkailijan eteen kauppakirjoineni, sainkin kuulla ettei asunnon hankintahinnan laskeminen olekaan niin yksinkertainen juttu, kuin miksi olin sen edellisellä kerralla käsittänyt olevan. Nyt odotan verottajan laskelmia ja pelkään keittiöremonttiin varaamieni rahojen siirtyvän kokonaisuudessaan suomen valtiolle.

Kun rahaa kerran oli, ostin itselleni surutta uusia kesävaatteita. Heitin roskiin ja kierrätykseen iänikuisia vaatekappaleita ajalta ennen raskauksia, työnsin vielä käytössä olevat imetyspaidat hyllyllä peränurkkaan ja pinosin niiden eteen uusia t-paitoja ja tunikoita. Kaivoin kaapista loputkin raskausfarkut pois, sekä kaikki ne farkut, jotka korostavat jenkkakahvoja (eli melkein kaikki). Tilalle tuli normaalivyötäröisiä farkkuja eri väreissä ja tyyleissä. Lapsille hankin kesävaatteita vinot pinot ja V:kin oli tässä taannoin ihmeissään saadessan helteisenä päivänä päälleen hellemekon normaalien t-paita ja trikoot yhdistelmän tilalle. 

Kävimme myös koko perheen voimin Helsingissä, ihan huvin vuoksi. Kun kotona olo alkoi jo vähän nyppimään ja loma läheni loppuaan, ehdotti Ihastus ennen päiväkahvia hotelliyötä helsingissä (kun oltiin jo puhuttu päiväreissusta aiemmin). Päiväkahvien aikaan Ihastus varasi hotellin ja tunnin kuluttua olimme menossa. Rohkea veto, sillä edellinen helsinkireissu lasten kanssa oli kärsimystä, jonka muistan edelleen. Mutta tällä kertaa kaikki sujui loistavasti, molemmat lapset nukkuivat tyytyväisinä takapenkillä (jopa K uudessa palkki-istuimessaan, joka oli vasta aamupäivällä käyty ostamassa). Helsingissä riitti niin paljon katsottavaa auton ikkunoista, ettei kumpikaan ehtinyt kitisemään. Hotellihuone oli kahden huoneen sviitti saunalla ja upealla parvekkeella. K nukahti suosiolla matkasänkyynsä, V oli reipas ja iloinen iltaan saakka. Muistan varmaan ikuisesti sen tyytyväisen taaperon ilmeen, kun nassikka nojaili yöpuvussaan parivuoteen kulmaan ja haukkaili paloja tuoreesta mansikasta, ilmiselvästi tietäen hotelliyön olevan jotain spesiaalia.

Hain myös töitä, lähetin neljässä viikossa yhteensä kuusi hakemusta, enkä päässyt yhteenkään työhaastatteluun. Se, jos mikä, masentaa. Työvoimatoimisto, jonka asiakas nyt olen, tarjosi minulle kursseja, joista olin kohteliaasti kiinnostunut, vaikka itse olen sitä mieltä että voisin vetää ne kurssit. 

V alkoi yht'äkkiä suoltamaan sanoja, ja nyt 2 vuoden 2 kuukauden iässä, toistaa apinana kaikenlaista. Hassssu, pylllly, viiisi, peipää (leipää), maitoo, kukka, kussa (sukka), houushu (housu), vettä.  K nousi seisomaan, teki ensimmäiset ylähampaansa mutta tajuaa olla purematta maitobaarissa, vaikka saattaa naskaleillaan tarrata olkavarrestani helvetillisen tiukasti. 9 kuukauden ikäisenä K katsoi yöriekkumisen olevan jo osittain mennyttä elämää ja alkoi nukkumaan öitä heräämättä kertaakaan. Toisinaan tämä taito kuitenkin vielä unohtuu, eikä K mikään aamutorkku suinkaan ole.