Ruotsalaiseen laatikkooni olisi tullut syksyllä isompi remontti, joten Ihastus kokeili sen myymistä huhtikuussa. Ja kaupaksihan se meni, pysyen samassa kaupungissa. Autottomaan elämään tottuminen on kohdallani edelleen kesken. Ärsyttävääkin se on.

Ihastuksen farmari, johon kertyy kilometrejä vuosittain noin 40 000, kävi isomman huollon läpi isäkuukauden alussa, sai uudet kesärenkaat ja ehjän tuulilasin. Katsastus meni moitteettomasti. 

Isäkuukauden loppupuolella käytiin vakuutusyhtiössä, kun kerran soittivat ja pyysivät kylään vakuutusten tarkastamista varten. Moottoripyörän vakuutus siirtyi toisesta vakuutusyhtiöstä muiden vakuutuksiemme joukkoon ja Ihastus laski 6 vuotta vanhan autonsa täyskaskon pykälää alemmaksi, koska mitään ei ole tähänkään asti käynyt.

Viime viikon perjantaina Ihastus soitti klo 16:45 ja kertoi kotimatkassa kestävän vielä. Farmari seisoi keula rutussa tienpenkassa, peräänajettu toisen osapuolen auto oli ilmeisesti myös lunastuskunnossa. Henkilövahinkoja ei ollut käynyt, turvavyöt pelastivat vaikkei turvatyyny ollutkaan lauennut. Ihastus oli juuri soittanut taksin, jolla aikoi suunnata vielä hetken avoinna oleviin autokauppoihin, sillä jollain sitä oli kotiin päästävä.

Auto vaihtui siis uudempaan, pyytämättä ja yllättäen. Entisestä farmarista korvataan, se mitä korvataan. Jollei vakuutusyhtiössä olisi ehditty käydä, saisi siitä 30% suuremman korvauksen kuin mitä nyt tulee saamaan. Toista tonnia maksaneen huollon jälkeen autolla ehdittiin ajaa noin kuukausi. 

Shit happens.

Vakuutustarkastaja oli käynyt katsomassa ruttaantunutta farmaria ja lupasi autosta pari tonnia enemmän kuin mitä autokauppiaat aiemmin keväällä, kun Ihastus kävi kysymässä vaihtotarjousta uudempaan autoon. Tutkimattomat ovat autohinnoittelun tavat. Parempi näin päin.