Toisinaan muistelen kaihoisasti raskaus- ja imetysaikoja. Olin noina aikoina terve kuin pukki. Nyt sairastan jo ties monetta flunssaa, joita lapset kantavat päiväkodista kotiin.

K on virahtanut ihanaksi ja ärsyttäväksi 1,5-vuotiaaksi. Poika kiipeää rohkeasti remonttitikkaiden ylimmälle portaalle, on syönyt jo syksystä lähtien ihan itse, juo tavallisesta mukista, osoittelee tavaroita,  juoksee, vilkuttaa ja pussailee märkiä nuolaisujaan. Hän vihaa talvea, tavoittelee aina kaikkea mitä V:lla on hallussaan ja on välillä ärsyttävä kiljuja. 

V kävi 2,5-vuotiaana ylimääräisessä neuvolatarkastuksessa puheenkehityksen vuoksi, mutta mitään syytä huoleen ei ollut tuolloinkaan. Tyttö kehittyy ehkä hivenen hitaammin kuin ikäisensä niin pottailussa kuin puheessakin, mutten stressaa moisesta. Nykyisin hän osaa jo haluta potalle ennen kuin vaippa on tavaraa täynnä ja viihtyy toki pikkuhousuissa. Mutta koska sohvatyynyt kastuvat liian usein, enkä juuri nyt jaksa ylimääräistä pyykittelyä tai vahtaamista, niin housuvaipoilla mennään. Puhe karttuu sysäyksittäin monella sanalla ja V muodostaa omia lauseita, nappaa sanoja aikuisten puheesta ja keksii tarpeen vaatiessa oman vastineen. Erityisen ylpeä olen V:n ponnekkaasta kiroilusta, 'Oi heletti!', joka sinkoilee usein juuri oikeassa kohdin.

Syksy ja talvi on mennyt sairastellessa ja remonttien keskellä. Aloitin syksyllä kurssin, josta nautin täysin siemauksin. On ihanaa olla aikuisten kesken, pitää ruokatunti ja saada keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Lapset viihtyvät päiväkodissa ja minä viihdyn paremmin lasten kanssa, kun se ei ole jatkuvaa 24/7. Parisuhteelle ei vieläkään riitä aikaa (kävimme toki elokuussa kerran kahdestaan lounaalla, kun lapset olivat jo päiväkodissa eikä minun kurssini ollut vielä alkanut), mutta olemme molemmat sitä mieltä että yleisesti menee hyvin, vaikka paljon voimia vieviä juttuja nyt onkin meneillään.

Isäni kävi tutkimuksissa muuttuneen luomen vuoksi ja näytepaloista paljastui tyvisolusyöpä. Googlettelin asiaa ja kyseessä on ilmeisesti pahalaatuinen ihosyöpä, joka ei tosin onneksi ole leviävää sorttia ja johtaa kuolemaan hyvin harvoin.  Melko yleinenkin ilmeisesti, yli 50-vuotiailla. Mikään yllätys  ihosyöpä ei isän puolen suvussa ole, onhan isän siskoistakin kaksi kuollut melanoomaan. Näillä geeneillä mennään.