Kemikaalicocktail bloggasi harmaista tiskiräteistä ja minä olin myyty saman tien. Harmaa, ja varsinkin musta, tiskirätti kuulostivat niin vastustamattomilta ja pian huomasinkin tilanneeni omat rättini. Tilauksen tein toissapäivänä, tiskirätit saapuivat tänään. Nopeaa palvelua, sanoisin.

Hyvin pyyhkii.

Ihastus pääsi kuin pääsikin äitienpäiväviikonlopuksi kotiin. Saapuessaan perjantaina hän kantoi sylissään isoa pahvilaatikkoa, toivotti etukäteen hyvää äitienpäivää ja samaan hengenvetoon pyyteli anteeksi ostettuaan kodinkoneen äitienpäivälahjaksi. Mutta kun niin kauan olen sellaisesta puhunut.

En lähtenyt viikonlopuksi yksinäiselle mökkilomalle kuten aioin, mutta lauantaina suuntasin yksin kaupungille tavoitteena hankkia uudet kengät (uusi raskaus-> uudelleen levinneet jalat). Löysin yhden kenkäparin, jotka olivat hyvät jalassa, mutta solkien kiinni napominen oli jo nyt tuskaisaa ja tässä olisi vielä 2,5 kk:tta kärvisteltävää. Sitten iski piheys, sillä uudet kengäthän olisivat sopivat vain tämän kesän ja ensi kesänä ne olisivat jo liian isot ja löysät. Ei siis uusia kenkiä, mutta V:lle uudet konttaushaalarit alerekistä, tuulen pitävä takki, hellehuivi. Ja sitten muistin taas itsenikin ja löysin itselleni kolme kesäpaitaa ja yhdet varttilegginssit. Kävin vielä omassa seurassani kahvilla ja nautiskelin olosta (sivuuttaen mahdollisimman hyvin ostoskävelystä kipeytyneen kroppani). Vasta kun starttasin auton kotimatkalle vilkaisin puhelimeeni; Ihastus oli koittanut soittaa (vain) kerran, kollega yhden kerran.

Launtai-iltana, kun V nukkui jo yöuniaan, lapioimme pihamaalla multaa sekä koristekiviä ja asettelimme suodatinkankaita ja nurimikonreunusnauhaa. Sunnuntaina, äitienpäivänä, sama homma jatkuu, kun V on päiväunilla (kumma kyllä; kun ulkona alkaa olla kuuma niin napero ryhtyy nukkumaan sisällä päiväuniaan. Ensimmäistä kertaa elämässään). Koko pihahomma lähtee lapasista ja yht'äkkiä olemme aivan toisen kohteen kimpussa kuin mitä alunperin piti. Ihastus lähtee käymään puutarhamyymälässä hakemaan lisää katetarpeita ja minä jään päiväunivahdiksi. Nostelen kiviä  ja nypin rikkaruohoja ja kun porottava aurinko alkaa tuntumaan liian kuumalta istahdan terassille varjoisaan paikkaan. Katselen möyrittyä pihaplänttiämme kun kadun reunaan pysäköi tuntematon auto, jonka ratin takaa nousee pukuun sonnustautunut mies. Mies näyttää hieman tutulta, mutta hämmennyn kun hän suuntaa luokseni. "Äitienpäiväkukkia, ole hyvä", hän sanoo hymyillen ja ojentaa minulle suuren kukkakimpun. Vihdoin tunnistan hänet siksi samaksi kukka- ja hautaustoimiston mieheksi, joka oli ajamassa ruumisautoa kun äiti siirrettiin sairaalan kylmiöstä hautausmaan kappeliin odottamaan hautajaisia, silloin joskus. Ojennettuaan kukat mies rupattelee hyväntuulisesti niitä ja näitä ennen kuin toivottaa hyvää päivänjatkoa ja lähtee. Kun auto lähtee tienvarresta avaan kukkien mukana tulleen kirjekuoren, kortissa lukee 'Hyvää äitienpäivää, toivoo Ihastus ja V'. Olen liikuttua kyyneliin, sillä kukkakimppu oli enemmän kuin yllätys. (Myöhemmin Ihastus tunnustaa tilanneensa kukat, kun oli vielä siinä luulossa ettei pääse viikonlopuksi kotiin ja unohtaneensa sitten perua tilauksen kun kotiinpaluu varmistui.)

Yllätyskimppu.

Etupihan kohde valmistuu mukavasti sunnuntain edetessä ja koko päivä on mukava. V konttaa uusissa pihahousuissaan pitkin omaa ja seinänaapurin pihaa, muutama muu rivarinaapurimme pysähtyy juttelemaan puuhastellessamme pihasisäänkäynnimme kohdalla. Naureskelemme Ihastuksen kanssa  pihapalkinnon menneen loppusilauksen myötä, mutta ainakin sisäänkäynti on nyt vähemmän rikkaruohoinen. 

Siitä äitienpäivälahjasta; olen noin puolivuotta (vähintään) puhunut ajoitellen leipäkoneen hankinnasta ja vertaillut erilaisia vempeleitä.  Nyt keittiössä nakottaa jo kaksi leipää valmistanut Tefalin leipäkone. Tuore leipä aamukahvipöytään on tietysti yksi iso syy koneen olemassaololle. Ja leipä ilman jauhonparanteita, E-koodeja ja pitkää hyllyikää on se toinen, ja siihen päälle vielä leivän edullinen hinta (jahka tässä on ensin leivottu koneen hinta takaisin). 

Ensimmäisen leivän ainekset lapioin jo perjantai-iltana kulhoon ja lauantaiaamuna keittiössä vallitsi ihana tuoreen leivän tuoksu. Toisen leivän kohdalla sävelsin jo reippaammin pitäen kuitenkin nesteen ja jauhojen määrän suht' ohjeen mukaisina, mutta sekoittelin jauhoja (vehnä ja 3-viljan jauhoja) ja lisäsin reippaasti siemeniä (auringonkukan-, sesamin- ja pellavansiemeniä).

Koneella saa tehtyä 750g, 1000g ja 1500g leipiä. Kokeilut, nämä kaksi tähän astista leipää, olen tehnyt pienimmän koon mukaan (jotta ne olisivat nopeasti syöty ja voisi jatkaa kokeiluja) mutta silti viipalekoko on reippaan kokoinen. Kummankin leivän pinta on ollut rapea (keskitaso leivän paahdossa), siemenet ovat olleet tasaisesti jakautuneet leivässä jne. Leivän irti saaminen leipäkulhosta vaatii puukapustaa ja reipasta otetta, sillä kulhon pohjassa olevat sekoittimet ovat melko napakasti leivän sisässä. Kone pitää ääntä veivatessaan taikinaa, mutta aamuvarhaiselle ajastettu leipuri ei äänellään herättänyt ainakaan minua. Koneen näyttö on melko pieni, eikä näyttöruutua ole valaistu joten hämärässä säätäminen on melko...säätämistä. Leipäkone vie keittiössä tilaa, eikä sitä voi oikein sijoittaa keittiön yläkaapin alle jollei halua nostella laitetta edestakaisin (välitilan korkeus on liian matala, jotta koneen kannen saisi nostettua kunnolla pystyyn). Pistorasia on oltava helposti tavoitettavissa, sillä pistoke on otettava pois seinästä kun kone ei leivo. Kone ei ole mikään nopea leipuri, sillä normileivän teossa menee 3,5h (pikaleipä 1h20min), mutta koneella voi -kumma kyllä- tehdä myös hilloa ja pastataikinaa! Leivän rakenne on tiiviimpää kuin kaupan leivän, mutta ihmekös tuo sillä omatekoisesta leivästä puuttuvat jauhonjatkeet. Olkoonkin kodinkone ja siten epätrendikäs lahja, mutta minä pidin tästä äitienpäivälahjasta.

Turvaohjeista: Älä käytettä laitetta lämmönlähteenä.

Istun kahvikuppi kourassa koneen ääressä eikä kello ole aamukuutta. Heräsin klo 4:30, kun naapurissa siirreltiin huonekaluja, josta taas päättelin naapurin rouvan olevan poissa. Ja hiiret (teinit) siis hyppivät pöydillä, kun kissa (äiti) ei ole kotona. 

Eilen oli kevään lämpimin päivä. Mittari on toki noussut yli +10 asteen lukemiin jo aiemminkin, mutta kertaakaan ei ole ollut jo aamukahdeksan jälkeen +5 astetta. Ihastus vaihtoi kesärenkaat ajopeleihin, tarkisti ohjauspyörän laakerit moottoripyörästä ja kiristi polkupyörästäni jarrut. Koska kävely ei nykyään yksinkertaisesti sovi minulle päätin kokeilla polkupyöräilyä. Polkeminen ei koskenut minnekään, tuntui hassulta kun reidet ottivat vatsaan kiinni polkiessa, mutta suurimman ongelman kohtasin eteisessä kun kaapeista ei meinannut löytyä kevättakkia joka menisi kiinni. 

Vaateongelma on ratkaistava piakkoin, sillä V:lle on hankittu polkupyöränistuin ja pyöräilykypärä ja me aletaan pyöräillä vaikka mikä olis. Ilman takkia jos ei muuten.

Koska sää oli eilen hieno se suorastaan pakotti olemaan ulkona. Etupiha on vielä täynnä lunta, mutta takapiha on jo lähes lumeton. Kiertelin selkä kumarassa pihaplänttiämme, sillä istutin syksyllä krookuksen sipuleita joiden istutuspaikat olen talven mittaan ehtinyt unohtamaan. 

Pesin ikkunoitakin. Alakerran kaikki ikkunat ovat nyt pesty, vaikka alkuviikosta on luvassa mahdollisia roiskeita talon tiilikaton pesu-urakan yhteydessä. 

Ihastus tuli syksyllä vahingossa (?) ostaneeksi ikkunanpesimen, sillä ne pienet höyrypesurimet olivatkin siinä hyllynpäädyssä viereisessä pinossa. Ikkunanpesintä ei koskaan palautettu, sillä kaikella ennakkoluulolla ladattu minäni joutui toteamaan laitteen verrattomaksi. Ei seiniä pitkin valuvia paskavesirantuja, ei tarvetta kolmannelle kädelle pitelemään pyyhettä/nihkeää rättiä, ei pesuveden vaihtoja yms. Pesuaineen suihkutus ikkunaan, levitys ja imurointi. Vähemmän on enemmän, varsinkin siivouksessa.

Koska Ihastus on arjet poissa kotoa on minusta kohtuullista siivota ennen viikonloppua ja Ihastuksen kotiinpaluuta. Yleensä siivoan torstaisin, sillä perjantaisin on mukavampi hengailla kuin torstaisin.

En liiemmin pidä siivoamisesta, mutta vähemmän pidän likaisuudesta (levällään olevat tavarat eivät haittaa, meillä on usein siivoamisen jälkeen kaikki hujanhajan). Viime kesänä Ihastus hankki robotti-imurin, jonka piti helpottaa ylläpitosiivousta sillä Ihastuskaan ei rakasta siivoamista (mikä on harmi, sillä työhön ryhtyessään hän on tarkempi kuin minä). Robotti oli alkujaan hauska ja näppärä ja sen säiliötä tyhjentäessä näki konkreettisesti mikä määrä kissankarvaa, mujua ja muuta roskaa lattioille kertyy jo muutamassa päivässä. Pian minua alkoi ärsyttämään se, kun robotilla meni kohtuuttoman kauan yläkerran kolmen huoneen siivoamiseen. Jos minulla meni ikivanhan perästävedettävän electroluxini kanssa vartti keittiöön, työhuoneeseen, olohuoneeseen, sohvaan ja kissatorniin niin robotti puuhasteli 1,5h mennen vasta loppupuolella sinne likaisimpaan paikkaan, keittiöön. Roomba jäi lopulta työttömäksi olohuoneen nurkkaan.

Sitten Ihastus tuli työmatkaltaan johdoton akkuimuri mukanaan. Kaikilla siivousta inhoavilla täytyisi olla akkuimuri!! Työhuoneen nurkassa nakottava imuri on näppärästi saatavilla ihan kaiken aikaa eikä päivittäinen keittiön imurointi tunnu edes työltä. Ja V käy poimimassa loput murut mitkä jäävät imurilta huomaamatta. Näytän akkuimuria olohuoneellekin lähes päivittäin, sillä se on vaan niin näppärä. V on tohkeissaan akkuimurista, vaikka pelkäsi robotti-imuria siitä päivästä lähtien kun se yllättäen ja pyytämättä kävi tyttären kimppuun tämän painaessa virtanappia.

Kun pitkäkarvainen kissamme muutti uuteen kotiin vieden tulisen tempperamenttinsa lisäksi mukanaan aimo kasan irtokarvoja alkoi kotimme näyttämään siistiltä peräti kolme päivää siivousurakan jälkeen. Ja sitten kun kaikkien yllätykseksi kotiutin lyhytkarvaisen wannabeseikkailijankin uuden palvelusväen hoiviin hävisivät kissankarvat lähes kokonaan (Ihastus kaivaa niitä kyllä edelleen toisinaan V:n puurolautaselta ja minä verhoista ja telkkarin takaa). Olen alkanut jo pohtimaan miksi pitää siivouspäivä viikoittain, kun siivottavaa ei tunnu olevan (kiitos, akkuimuri!).

Lapsuudenkodissani meillä oli olohuoneen lattialla aina kapeat räsymatot. En pitänyt niistä koskaan (vaikka äidilleni sellaisia kudoinkin), mutta kun niihin oli tottunut ei asiaa tullut ajatelleeksi.

Omassa olohuoneessamme oli sohvan edustalla iso trikoo/paperinaru -matto jonka olen kutonut vuosia sitten. Kunnes syksyllä käärin maton pois, sillä alle polvenkorkuinen talonväki oli oksentanut sen siinä vaiheessa jo laikukkaaksi. Pari kuukautta oksenneltiin karvapalloja ja muuten vaan pulauteltiin paljaalle laminaatille ja sitten varastin lapsuudenkodin varastosta kaksi kapeaa räsymattoa. Kun ison maton tuulettaminen/tamppaaminen oli rasittavaa, niin nämä heittää pihalle kevyesti ison raskausvatsankin kanssa. Meillä tuuletetaan matot viikoittain!! Ihanan käytännöllistä (=keski-ikäistä) !!

My house was clean yesterday sorry you missed it!