Hoitaja pyytää ottamaan päällimmäiset housut pois, jonka jälkeen laskeudun vuoteelle. Hermostunut Ihastus istahtaa viereeni ja hoitaja levittää kylmää geeliä vatsalleni. 

Pian Se näkyy ruudulla, heiluttaa päätään ja käsiään ja Ihastus ei tiedä miten päin olisi. Hoitaja mittaa koon, Se on paria viikkoa oletettua nuorempi. Varaamme uuden ajan, silloin Se olisi kasvanut jo sen mittaiseksi että seulontamittaukset onnistuisivat.

Pari päivää Ihastus on rauhallinen, sillä raskaus on nyt hänelle todellista. Hän ei lakkaa hokemasta kuinka tärkeää tämä on hänelle, kuinka paljon hän minua rakastaa, hän haluaa välttämättä lähteä heti katsomaan lastenvaunuja ja pohtii tulisiko ostaa jo valmiiksi varastoon vaippapaketteja.

Olen ärsyyntynyt. Hössöttäminen raivostuttaa minua. Kun Ihastus kysyy olenko nähnyt mielikuvissani itseni jo jossain vauvan kanssa, vastaan totuuden mukaisesti 'en'. En myöskään puhu 'masuasukista', en hiplaile ostoskeskuksissa vauvanvaatteita, en ole pohtinut nimeä, enkä todellakaan Ihastuksen tapaan suunittele toista lasta. 

Monivitamiinini olen vaihtanut raskausvitamiinehin. Sokerihiireni on hävinnyt lähes tyystin; en siedä ajatustakaan jäätelöstä ja irtokarkit tökkivät. Kahvi ei maistu entiseen tapaan. Sen sijaan ahdan itseeni oikeaa ruisleipää, puuroja, piimää ja maitoa, sitruunamehulla kasteltuja omenalohkoja ja porkkanasuikaleita, ja haaveilen makkarakeitosta jonka päälle on siroteltu runsaasti tuoretta persiljasilppua.

Vieraillessani näyttelynavajaisissa katson kaihoisasti kuohuviinilaseihin päin ennen kuin tartun alkoholittomaan siiderilasiin.

Vaikka ensimmäinen kolmannes ei ole vielä päättynyt, on vatsani jo pullahtanut. En peittele sitä, mutten myöskään korosta. Kerron, vastoin taikauskoja, raskaudestani jo tässä vaiheessa, mutten hehkuta tätä pahoinvointia, jatkuvaa virtsaamisen tarvetta ja ummetusta. Reaktiot ovat kirjavia, toiset kertovat arvanneensa välittömästi sillä olemukseni on heidän mukaan seesteinen. Toiset ovat epäuskoisia 'sinäkö?' Ja sitten on kateellisia. 

Näen joka yö unia, vuoden unittomuuden jälkeen. Unissa on ihmisiä menneisyydestäni; Miäs ja muita exiä. Näen jopa unta että olen raskaana.

Ihastus tekee selväksi että hänestä olisi hyvä olla naimissa ennen kuin lapsi syntyy. Muistutan häntä tasaisin välein, että suostuin kihloihin sillä ehdolla ettei alttarille menosta puhuta aikoihin. Hän on romantikko, minä en. Hän puhuu kuinka lapsen tulevaisuus olisi turvattu ja minä saisin leskeneläkettä, mikäli hän sattuisi kuolemaan. Mieleni tekisi kysyä haluaisiko hän etukäteen käydä valitsemassa arkkunsakin kerran suunnittelee jo niin pitkälle, mutta tyydyn vain toteamaan hänen olevan yhtä lailla paskat housussa mikäli minä sattuisin ensimmäisenä lähtemään.

Isä sanoo, että se on tyttö.