Kun 14. viikko lähtee käyntiin vatsani tuntuu pullahtavan urakalla. Näytän siltä kuin olisin niellyt metrisen päärynän. Rohkenen vaatekaupassa mama-osastolle ja poistun farkut, paita ja neule ostoskassissani. Vielä kotona hämmästelen kuinka hyvältä farkut näyttävät päällä, ja ennen kaikkea kuinka mukavalta ne tuntuvat.

Aamulla puen uudet farkkuni sekä löysän tunikapaidan päälle ja kiirehdin töihin. Alkanut pätkätyöni entisessä työpaikassa tuo mukavaa vaihtelua päiville, mutten jostain syystä halua vielä paljastaa olevani raskaana. Koska keskivartaloni on muutanut selkeästi muotoaan, on vain ajan kysymys milloin joku kollegoista rohkenee kysyä asiasta. Viimeistään silloin, kun puen päälleni uuden neuleeni, joka korostaa pyöristynyttä (turvonnutta??) vatsaa... Alakerran osaston kollega, joka on raskaudessaan yli kuukautta pitemmällä on myös onnistunut pimittämään tilansa.

---

Lähin ystäväni järkyttyi kerrottuani hänelle raskausuutiseni. Uutisesta toipumiseen on mennyt toista kuukautta.

He olivat yrittäneet tuloksetta lasta jo jonkin aikaa, ja sitten minä , tuosta noin vaan, pamahdan paksuksi. Uutiseni oli sysäys sille, että hän viimein varasi ajan tutkimuksiin. Molempia on tutkittu ja ahdistus näkyy päälle. Aika ei matele, vaan suorastaan liitää ja pian on jo myöhäistä. Hänen molemmat munasarjansa ovat todennäköisesti tukossa.

Ilalla, kun saksin uusista vaatteistani hintalappuja irti, mietin miksi toisille annetaan ja hartaimmin toivovat jätetään ilman.