Täytän kylpyhuoneessa kestovaippoja tekemilläni froteeimuilla ja Ihastus liittyy seuraani. Olen ihmetellyt äitiyspakkauksen ImseVimseja kuukausikaupalla ja hän tajuaa heti kuinka ne toimivat (tiedoksi; pakettiin kuuluu vaippakuori sekä sisävaippa jota ei saa millään pysymään kiinni). Hän täyttää myös muutaman vaipan ja ladomme niitä työtason yläpuolella olevaan kaappiin. Annan hänelle myös yhden kertakäyttövaipan katseltavaksi ja hän pyörittelee sitä käsissään epäuskoisena 'Siis onko tässä se koko vaippa?!'.

Myöhemmin päivällä ihmettelemme yhdessä jälkikasvun tulevassa huoneessa. Pinnasängyn päällä olevalla hoitotasolla on esillä fleecehaalari, villaviltti, villatakki, lapasia, sukkia ja pipoja. Pohdimme pitääkö kokohaalarin, vai potkupuvuksiko sitä sanotaan, alla olla jotain muutakin? Veikkaan ääneen, että ehkäpä sellainen lyhythihainen body jotta se pitäisi vaipan paremmin paikallaan? Pakkaamme laukkuun myös pienen bodyn kaiken muun lisäksi ja mutisen samalla kuinka lapsiraukka on varmasti suurimmaksi osaksi ajastaan pelkässä vaipassa koska kukaan ei osaa pukea häntä.

Aamupissillä käydessäni bongasin vessapaperista pienen vaaleanpunaisen verijuovan. En sanonut siitä Ihastukselle mitään, sillä hän olisi kärrännyt minut välittömästi sairaalaan tai vähintään kulkenut perässäni pitkin päivää ja varmistellut oloani. Pienikin seisaallaan olo saa aikaan supistuksia, jotka alkavat jo tuntumaan. Itsekseni mietin että eikö tälle penteleelle sovi mikään ennalta sovittu.

Ihan kohta voin ruveta valmistautumaan tulevaan sektioon. Ensimmäisenä on suoriuduttava määrältään lattekuppia vastaavasta annoksesta peräruisketta. Myöhemmin illalla on otettava vatsanhappoisuutta vähentävä tabletti, ja toinen samanlainen vielä aamulla. Ohjeitten mukaan tämän päivän ruokavalion tulisi olla lihaton ja leivätön, lähinnä keitto- ja vellilinjalla pysyen. Hah.

Vielä pitäisi pakata itselleni sairaalalaukku sekä Ihastukselle huomiseksi eväät.

Huomenna tapaamme Sen, jota tässä on 9 kuukautta odotettu.