Kiirastorstaina V ja Ihastus, ensikertalaisena, suuntasivat perhekerhoon ja minä kiirehdin neuvolaan. Lääkäri oli se sama vanha kovakourainen ja kiireisen oloinen. Kiireen tunne tarttui ja unohdin kysyä sterilisaatiosta. Paikat olivat kiinni ja kunnossa, kakkonen väisteli doppleria jälleen ja sydänääniä oli etsittävä tovi. Pissinäytteessä oli taas olevinaan jotain, ja sain kehotuksen seurata vointia ja ottaa yhteyttä neuvolaan mikäli ilmenee pahoinvointia tai supistuksia. 

Pitkäperjantai meni leppoisasti kotona, ja Ihastus nautti juuri alkaneesta talvilomastaan täysin siemauksin. Takapihan varovaista haravointia, lyhyt vaunulenkki lähirantaan jäätilannetta tarkastamaan, päiväkahvit kaupungin kesäolohuoneessa, visiitti vaarin luokse, saunomista ja tortilloja.

Tovi sitten V ja Ihastus lähtivät mummolaan. En tiedä miten reissu sujuu, mutta toivon mukaan hyvin. En Ihastuksn lailla siedä anopin hössäämistä (kun hän sai tietää poikansa ja V:n olevan tulossa kylään, hän haluaa tietää 'mitä pitää hankkia') ja olen enemmän kuin tyytyväinen, että tänään minulla on myyntivuoro puljussamme. Vaikka mieluiten jäisin nauttimaan tyhjästä talosta.

Sunnuntai jatkui sulavasti lauantain jatkumona, mukavan puuhastelun parissa. Ihastus löysi moottoripyörästä uutta vahattavaa vielä myöhään iltapäivälläkin, ja minä kylvin keittiössä ruukkuihin ja potteihin kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa, valkotupakkaa, punakosmosta ja rosmariinia. 

V sai ensimmäisen mustelmansa vuoden ja kolmen viikon ikäisenä, kun tämä oli sängyllä isäänsä nopeampi ja muksahti naama edellä lattiaan. Poskipäässä oleva mustelma alkoi nousemaan esiin juuri kun tepastelimme automarketin parkkihallissa kauppaan päin. 

Äänestämässä käytiin lähikoululla (jonne oikeasti kävelee vain kolme minuuttia! olen täysin varma, että lapsemme tulevat myöhästymään sitten aikoinaan joka ikinen aamu...) ja illalla ihmeteltiin telkkarin ääressä kuten koko muu suomi. Minulla ei ole politiikasta mielipiteitä eikä viisasta sanottavaa, mutta kansalla (kuka ikinä se sitten onkaan) on kait sellaiset päättäjät kuin se ansaitsee. 

Istun kahvikuppi kourassa koneen ääressä eikä kello ole aamukuutta. Heräsin klo 4:30, kun naapurissa siirreltiin huonekaluja, josta taas päättelin naapurin rouvan olevan poissa. Ja hiiret (teinit) siis hyppivät pöydillä, kun kissa (äiti) ei ole kotona. 

Eilen oli kevään lämpimin päivä. Mittari on toki noussut yli +10 asteen lukemiin jo aiemminkin, mutta kertaakaan ei ole ollut jo aamukahdeksan jälkeen +5 astetta. Ihastus vaihtoi kesärenkaat ajopeleihin, tarkisti ohjauspyörän laakerit moottoripyörästä ja kiristi polkupyörästäni jarrut. Koska kävely ei nykyään yksinkertaisesti sovi minulle päätin kokeilla polkupyöräilyä. Polkeminen ei koskenut minnekään, tuntui hassulta kun reidet ottivat vatsaan kiinni polkiessa, mutta suurimman ongelman kohtasin eteisessä kun kaapeista ei meinannut löytyä kevättakkia joka menisi kiinni. 

Vaateongelma on ratkaistava piakkoin, sillä V:lle on hankittu polkupyöränistuin ja pyöräilykypärä ja me aletaan pyöräillä vaikka mikä olis. Ilman takkia jos ei muuten.

Koska sää oli eilen hieno se suorastaan pakotti olemaan ulkona. Etupiha on vielä täynnä lunta, mutta takapiha on jo lähes lumeton. Kiertelin selkä kumarassa pihaplänttiämme, sillä istutin syksyllä krookuksen sipuleita joiden istutuspaikat olen talven mittaan ehtinyt unohtamaan. 

Pesin ikkunoitakin. Alakerran kaikki ikkunat ovat nyt pesty, vaikka alkuviikosta on luvassa mahdollisia roiskeita talon tiilikaton pesu-urakan yhteydessä. 

Ihastus tuli syksyllä vahingossa (?) ostaneeksi ikkunanpesimen, sillä ne pienet höyrypesurimet olivatkin siinä hyllynpäädyssä viereisessä pinossa. Ikkunanpesintä ei koskaan palautettu, sillä kaikella ennakkoluulolla ladattu minäni joutui toteamaan laitteen verrattomaksi. Ei seiniä pitkin valuvia paskavesirantuja, ei tarvetta kolmannelle kädelle pitelemään pyyhettä/nihkeää rättiä, ei pesuveden vaihtoja yms. Pesuaineen suihkutus ikkunaan, levitys ja imurointi. Vähemmän on enemmän, varsinkin siivouksessa.

Perjantai, auringonpaistetta ja päällä armoton vitutus ilman sen kummempaa syytä. Tällä hetkellä antaisin mitä tahansa tästä huvituksesta:

Kevät on kirjaimellisesti saapunut, huomasin sen tänään suunnatessani ensimmäistä kertaa tällä viikolla kotinurkilta kaupunkiin ja ihmisten ilmoille. Herpaannuin irti kaikesta ja lauseeni jäivät kesken joka kerta, kun näin moottoripyörän. Liikennevaloissa, parkkipaikalla...ihan missä tahansa, ja ihan minkälaisen pyörän tahansa. Näin käy, joka ikinen kevät. Ne perhoset vatsanpohjassa kun ajokausi alkaa. Polte ajamaan on hirvittävä eikä asiaa helpota tieto, että yletän vielä vatsani takaa tangolle. Siitä viis etteivät nahkahousut mene kiinni, jos ylipäätään menevät jalkaan.

Suunnittelin jo vaihtavani farmariin kesärenkaat, jottei Ihastuksen tarvitse vaivautua asiassa, mutta ehkä viisaampaa jättää väliin jottei rehkiminen kostaudu olotilassa.

V syö ruokaillessa aina mielellään jotain itse ja keittiön ruokapöytä on pyyhittävä vähintään viisi kertaa päivässä. Pöytä on alennusmyynnistä ostettu rimpula, mutta sen mustassa pinnassa näkyy ihan kaikki ja varsinkin pesuaineet. Olen käyttänyt Mummi ja minä-siivoussuihkeita, jotka tuoksuvat hyvälle (no polkakarkki ei sovi kyllä kun joulun alle) ja ovat käsittääkseni suht myrkyttömiä. Tolu keittiö-suihke sai maalipinnan lohkeilemaan ja aine jäi tiskipöydän ja lieden puhdistukseen. Kiilto kodin puhdistaja on 'ihan jees' ja hyvän tuoksuinen (pirteä lime). Tänään automarketin hyllyiltä tarttui matkaan Helea yleispuhdistaja, ihan vaan kostoksi, kun Helea keittiösaippuaa ei löytynyt (keittiösaippua ei kuivata käsiä, ja tuoksuu hyvälle). Appelsiinin ja rosmariinin tuoksu on hur-maa-va, siis ihan järkyttävän hyvä. Olen pyyhkinyt kauppareissun jälkeen keittiön pintoja jo kolme kertaa, ihan vaan tuoksun takia. Vähiin käy toimettoman ilot.

Tämä tuoksuu niin hyvälle, että se ansaitsee tulla kuvatuksi.

Näin yöllä unia lastenvaunuista. Kyllä ahdisti.

Tänään kylään saapui kaveri neljän kuukauden ikäisen kuopuksensa kanssa. Neljä tuntia hurahti ja oikeasti harmitti kun heidän piti lähteä hakemaan loppua jälkikasvua päivähoidosta. 

Iltapäivällä ulkona oli yli kymmenen astetta lämmintä, aurinko paistoi tyynessä säässä. Loistava ulkoilusää, mikäli kykenisi ulkoilemaan. Sain kuningasidean ja kaivoin ajovarusteitteni seasta munuaisvyön. Se yletti juuri ja juuri kiinni, tukien mukavasti niin selkää kuin vatsaakin. V rattaisiin ja kävelylenkille supistuksia sekä särkyjä uhmaten. Vyö tuki vatsaa niin etten ainakaan tuntenut supistuksia, mutta kipakat potkut kohdunsuulle ja rakkoon tuntuivat kun joku ei tykännyt vyön tiukasta otteesta. Niin, V oli koko raskauden perätilassa ja väitän kivenkovaan että niin on tämäkin.

Kävelimme (=vaapuimme) läheiselle uimarannalle, matkaan meni kait tuplaten aikaa kuin normaalisti. Paluumatkalla V alkoi hermostumaan rattaissa istumiseen ja minä pohdin miten tulevaisuudessa käy niiden pitkien vaunulenkkieni. 

Ulkoilu teki hyvää, mutta sillä oli seurauksensa. Alle kahdenkilometrin kävelylenkki ja täällä me taaperramme V:n kanssa samalla tavalla; pienin askelin ja tukien.

Sitä voisi luulla, että yhden lapsen kokemuksella olisi jo jonkinsortin tuntumaa mm. lastenvaunuasioihin.  Ei. Ei ole.

V:a on lykitty turuilla ja toreilla Emmaljungan Nitro Cityillä, jotka valittiin kääntyvien etupyörien, kapeuden ja pitkäikäisyyden (vauvasta leikki-ikäiseksi) vuoksi. Huonot puoletkin vaunuissa on; koska ne ovat pieniä aukkoja täynnä olevat rattaat eikä umpikoppaiset vaunut on hyttysverkko lähinnä vitsi, vaunuosa ei ole rungossa kelluva vaan jäykkä jonka kyllä huomaa viimeistään mukulakivetyksellä, etupyörät saa teoriassa lukittua ja käytännössä ei (sillä lukot ovat täynnä hiekkaa kaiken aikaa; ratasosa irti ja rungon kopsuttelu ylösalaisin lattiaan tai-mihin-tahansa poistaa suuren osan hiekasta), ne eivät todellakaan kulje tienposkessa jossa on 10cm uutta lunta eivätkä renkaat ole kuulalaakeroitu vaan akseli makaa kolossaan ja syö kyllä ajastaan renkaat. Vaunujen alla oleva tavaratila on pieni.

Hyvät puolet ovat loistavia; ne sujahtavat näppärästi linja-autoon ja farmariautoon, niitä pyörittelee yhdellä kädellä ja väistöliikkeet ihmismassoissa käyvät kevyesti, heijastimia on kiitettävästi, kuomu on hyvin suojaava, umpirenkailla voi mennä vaikka lasimurskassa, ne ovat lämpimät, helposti puhdistettavat ja sadesuoja kuuluu vakiovarusteisiin (ja on lisäksi hyvä).

Kun kakkonen syntyy tarvitsemme vaunut kahdelle lapselle, sillä V tokkopa 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäisenä on mikään Reipas Kävelijä.

Nitro Cityt ovat leveydeltään 57 cm. Lumikola on 74cm. Siltä väliltä siis.

1. Phil&Teds Vibe 2, 2.Phil&Teds Explorer, 

3. Baby Jogger City select, 4. Britax B-Dual, 

5. Mountain buggy duo, 6. Z-line twin rider

1. Vibet ovat hyvässä maineessa. Alumiinirunko olisi kevyt (edellisessä moottoripyörässäni oli alumiinirunko, ei pahaa mainittavaa). Leveyttä ainoastaan 64 cm, mutta hintaa 685€+sisaristuin 120€. Yhteispainorajoitus 40kg. 

Mainittakoon, että Kuluttaja-lehden 3/2010 kolmipyöräisten lastenvaunujen vertailussa olleissa Phil&Teds Sporteista löytyi ftalaatteja, kiellettyjä muovinpehmennysaineita. 

Minkään nettikaupan sivuilta ei tunnu löytyvän mainintaa renkaitten laakeroinnista eikä vaunuissa näy heijastimia silmiin pistävästi. Vaunut näyttävät pitkiltä, ylettääkö näiden takaa ovenkahvoihin? Ja kuinka syvällä lumihangessa se alempi kakara näinä vähälumisina talvina kyntääkään?

Mutta toki näyttäisin yhtä tyylikkäältä näiden kanssa kun kuvan 'ai mitkä raskauskilot?'-äiti.

2. Explorer on Phil&Tedsin uusi malli joka painii edullisemmassa hintaluokassa kuin edelliset. Rattaat vaivaiset 520€ ja sisaristuin 99€. Leveyttä 62cm, painoraja on 35kg.

3. Baby Joggerit maksavat 649€+sisaristuin 219€. Leveyttä on 65cm. Pikaisesti suomalaisten nettikauppojen sivuja selaten minulle on jäänyt epäselväksi kuinka nämä sopivat eri-ikäisille sisaruksille. Painorajoitusta en löydä mistään. Työnnettyäni yhtä lasta yhden talven pienillä etupyörillä totean etten halua kokea samaa kahden kakaran kanssa. Ja yltääkö näidenkään takaa lähikaupan ovenkahvaan? 

4. Britaxin B-Dual'it näyttävät kevyiltä. Ja kylmiltä. Ja teippirullarenkaineen juuri siltä etteivät kulje lumessa edes kirosanojen saattamina. Hinta 469€+sisaristuin 99€, leveyttä 69cm ja painorajoitus 35kg.

5. Mountain Buggy Duot ovat siunattu isoilla, kääntyvillä etupyörillä. Näissä V ylettyisi hyvin tökkimään vauvaa silmiin. Leveyttä on senttimetrin vähemmän kuin lumikolassa, eli 73cm. Hinta vaivaiset 849€, mutta painorajoitus tulee vasta 50kg kohdalla. 

6. Z-linen twin riderit ovat suht edulliset, 349€+sisaristuin ?€. Leveyttä on 63cm, painorajoitus 40kg. Näyttävät hyviltä ja olen näitä hiplannutkin (kuten myös vibeja), mutta jokin näissä epäilyttää. Hinta? Voiko näin edullisesti saada kestävät ja toimivat rattaat? 

Minkään vaunujen kohdalla ei tunnu löytyvän helposti tietoa laakeroinnista, yleisimmin kuluvista osista eikä heijastimista. Ja pitääkö sadesuojat ostaa erikseen vai ei?

JA!!! Olen vannoutunut hoitolaukkuihminen. Ennen V:n syntymää kannoin käsilaukuissa kaiken mahdollisen. nyt käsilaukun virkaa hoitaa Emmaljungan hoitolaukku, joka ei ulkonäöltään ole vetävä mutta tilavuudeltaan kylläkin! Hoitolaukussa on vaipat (joko kertakäyttöiset tai kestot), kosteuspyyhkeet, vaipanvaihtoalusta, yksi harso, rahapussi, kalenteri, linja-autoaikataulu, tyhjiä muovipusseja, nenäliinapaketti, purkkiruoka, matkalusikka, mahdollisesti omat eväät, kesällä vesipullo, naperon vaihtovaatteet vahinkoa silmällä pitäen ja vielä jotain muuta tarpeen mukaan. En voi koskaan laskea hoitolaukkua tyhjien vaunujen aisan päälle jollen halua vaunujen rämähtävän nurin. Minne laitan hoitolaukun tuplarattaissa? Kun se kolahtelee jotakuta päähän tai ei yllä aisan yli?? Kantaako se pitäisi?!

Tänään minulle selvisi, että Emmaljunga myy sisaristuimia vaunuihinsa. Sisaristuimen ostaja ottaa kaiken vastuun harteilleen, eikä Emmaljunga eikä myyjä ota vastuuta mikäli vaunujen työntäjä laskee otteensa irti vaunujen aisasta ja sisaristuimen myötä epävakaisemmiksi tulleet vaunut kaatuvat. Tuollaisen sisaristuimen saisi noin yhdeksälläkympillä ja sellainen sopisi myös käyttämiimme Nitro Cityihin. 

Innostuin! Mutta. Jälkikasvut olisivat melko ahtaassa paketissa. Quadrolift-kantokassi on kuulemma melko hankala saada pujotettua rattaisiin sisaristuimen alta, kertoi sisaristuimen äskettäin hankkinut  äititoveri. Meidän kakkonen syntyy loppukesästä. Sisaristuimessa istuva V olisi kävelylenkeillä täysin säiden armoilla, sillä kuomu ja sadesuojat peittävät ainoastaan rattaat jos siinä vaiheessa enää niitäkään.

Fu*k.

Emmaljungan sisaristuin. Aurinkoiselle lapselle ja puolipilviselle säälle.

Maanantai alkaa aurinkoisena, mutta pinnaani kiristää heti aamupäivästä. V on suurimmaksi osaksi hyväntuulinen tutkija, mutta pieni perskärpäseni haluaisi seurata kaikkialle, kaiken aikaa ja osallistua. Minä vuorostani nauttisin aamukahvini rauhassa, surffaisin aamupäivän nettisivustot ilman että työtuolissa on joku roikkumassa ja huushollaroisin ylipäätään ilman assistenttia. Jotta loppuviikosta selvittäisiin jotenkuten täyspäisenä ja pahemmin hermostumatta, sovin tiistaille kyläilyreissun ja keskiviikolle ostoshelvetissä norkoilureissun. Toivottavasti näillä edesautetaan mielenterveyttä.

Ensi sunnuntaina olisi käytävä äänestämässä. Olen työntänyt postilaatikkoon tulvineet vaalimainokset surutta lehtikeräykseen, ohitan sanomalehdessä vaalimainokset suvereenesti, mutta vaalikoneita aion kokeilla. Viikko sitten testasin HS:n vaalikonetta, joka oli lannistava kokemus. Mietin ja pähkäilin kysymyksiä vaihtoehtoineen ja lopulta 'näytä tulokset'-painikkeesta tuli 'virhe lomakkeessa'-tulos, joka nosti käyrästöä taas hetkeksi korkeammalle. Ylen vaalikone on kuulemma hyvä, täytyy kokeilla sitä.

Olohuoneen pöydällä on useampi keskeneräinen neule- tai virkkaustyö. Sain eilen yhden valmiiksi, mutta aloitin heti perään uuden sen sijaan että olisin jatkanut niitä keskeneräisiä. 

Nämä Silot (75% merinovilla, 25% silkki) pääsivät eilen puikoille.

Lauantaina saan työskennellä rauhassa työhuoneella, kun ystävä vie V:n vaunulenkille. Aikomukseni oli neuloa levyä, mutta päädyin taas kokeiluihin. Työhuonepari on myös paikalla ja kaivaa leikkuupöydän alta paksulankaneulekoneen. Hän on käyttänyt sitä viimeeksi kun muutimme työhuoneeseen ja melkein järkytyn kun tajuan että siitähän on jo neljä vuotta. Neljä pitkää vuotta ja suuret suunnitelmani ovat pysyneet suurina suunnitelmina ilman aktiivisempia toimia käytännössä. Olen käyttänyt lähes kaiken liikenevän aikani yhteiseen hyvään, voisin ehkä ensi vuonna paneutua omiin ympyröihini enemmän.

Sunnuntaiaamupäivällä kaupungin keskusta on hiljainen, mutta syrjemmässä sijaitsevan plantagenin parkkipaikalla seisoo autoja rivi. Narsissit ovat hävyttömän halpoja, siemenkauppa käy ja lumen alta paljastuva maa saa viherpeukalot, ja sellaisia havittelevat liikkeelle. Ostan lisää siemeniä, niitä hävyttömän halpoja narskuja, istutusruukkuja ja kaksi kimppua leikkonarsisseja. Nupullaan olevat leikot aukeavat muutamassa tunnissa saadessaan vettä. Talven kestäneet kanervat ovat nyt biojäteastiassa ja tilalla ruukulliset nupullaan olevia narsisseja. Saa nähdä aukeavatko.

Kun kakkonen syntyy tarvitsemme tuplavaunut, sillä en aio edes yrittää seisomalautaa V:n kanssa. Tuplavaunuista ei tule kysymykseen kun peräkkäinjapäällekkäin istuttavat. Ne, joita olen katsellut maksavat törkeästi, mutta laatu on käsittääkseni hyvä.

Aamupäivällä Ihastus soitti kertoakseen käyneensä eilen hotellin pelihuoneessa ja rulettipöydästä tulleen vaunurahat. Jee-jee.

Torstaina suuntasimme jälleen aamupäivällä läheiseen perhekerhoon, mukavasti myöhässä. Kaikkien muiden taaperot tuntuvat olevan erityisen aamuvirkkua sorttia (viime kerralla, siis sillä ensimmäisellä käynnillämme, jutustellessa selvisi että kerhon ainoa poika heräilee 'noin kuuden maissa'. Olin lentää selälleni hämmästyksestä), sillä menossa oli eväät ja muut lounaat, kun me oltiin vasta nautittu aamupuuro ja -kahvi.

Perhekerholaiset olivat jo keitelleet (päivä?)kahvit, hain itselleni kupposen ja seurailin kun V kävi poimimassa pöydän alta muilta tippuneita ruoan murusia. Ne kaksi muuta äitiä laskettelivat lapsilleen loruja ja lauleskelivat lastenlauluja ja minä mietin sitä ainoaa lorua, jonka olen oppinut ficherpricen kellolelusta ('Hikkoritikkori toikki, hiiri kelloon loikki. Kello meni poikki, hiiri pois loikki. Hikkoritikkori toikki.')

Yhtä kaikki, perhekerhossa oli jälleen ihan mukava käväistä ja ensi viikolla uudelleen.

Iltapäivällä kiirehdimme työhuoneelle (V takapihalle päiväunille ja minä vastaamaan haastatteluun luovien alojen verkostoitumisesta). Roudasin työhuoneelta kotiin kaksi kassillista lankoja.

Tänään norkoilimme iltapäivällä jälleen työhuoneella, V nukkui kiitettävän pitkät päiväunet takapihalla ja minä sain jopa vähän työskenneltyä. Piristi mieltä kummasti. 

Kotiin lähtiessämme katselin lakaistuja jalkakäytäviä ja mietin jälleen kuinka mukavaa olisi kävellä kevätsäässä työhuoneelle asti. Mutta koska 10 minuutin nukutuslenkki saa supistukset aikaiseksi on yli puolentunnin lenkki pelkkää haaveunta.

Kävin tänään myös pitkästä aikaa vaa'alla toteamassa painoni. Kyllä v**uttaa.

Aiemmin haaveilemani nahkatakki löytyi huutonetistä. Hinta oli melko kohdallaan, malli kiva ja resorit hihoissa ja helmassa. Raskautta se ei peitä, mutta se annettakoon anteeksi. Koeajoin takin viikonlopun shoppailuissa, alle mahtui lyhyt villapaita lämmittämään ja ajoittai koin oloni melkein tyylikkääksi.

Nyt ulkona tihuttaa vettä, taas, joka kastelee ulkovaatteet. Se ainoa vedenpitävä talvitakkini menee juuri ja juuri kiinni, mutta puolipitkä malli nousee ikävästi vatsan päälle ja näytän väistämättä suohirviöltä. Ei voi mitään. Toivon mukaan punaiset hai-saappaani vetävät huomion pingottavasta takista.

Ihastus soitti ilmoittaakseen joutuvansa työskentelemään viikonlopun yli. Väsymystasoni hypähtää uusiin sfääreihin, sillä se tarkoittaa minulle kahden viikon yhtämittaista lapsenhoitovuoroa ilman hengähdystaukoa. Eilen piti ommella V:n päiväunien aikaan, mutta päädyin itsekin torkkumaan sohvalle pariksi tunniksi (rautatabletit ja raskausvitamiinit ovat jääneet ottamatta useammalta päivältä) ja suunnittelin viikonlopulle monituntista työrupeamaa työhuoneella ilman ulkopuolista häirintää (=ilman allemetristä assistenttia). Työhuoneilu siirtyy väistämättä vähintään viikolla eteenpäin, hemmetti.

Nahkatakkeja norsuille.

Viikko alkaa harmaassa vesisateessa. Harmaus on tylsää, mutta vesisateen otan ilolla vastaan. Päivän mittaan etupihan terassilaudoitus piirtyy esiin aina vaan enemmän ja enemmän lumen alta. Pihakäytävä on enää keskeltä jäinen ja liukas, alku- ja loppupään Ihastus hakkasi esiin eilen.

Aamupäivällä briiffaan naapuri-isännöitsijän kanssa rakennusfirman ukkoja pihamaalla, vesisateessa, ja tarkastelemme yhdessä toukokuun remonttikohdetta. Sitä ennen tulisi rivitalon vanhat rakennelmat purkaa pois, joten vesisade, aurinko ja tuuli ovat erittäin tervetulleita sulattamaan puolenmetrin lumikinoksia pihamaalta.

Iltapäivällä tapaan kollegan kanssa  kesän työharjoittelijan, jonka työharjoittelusopimukset kirjoitamme. Meidän täytyy keksiä hirmuisesti tekemistä harjoittelijalle, jottei tämän kesä käy tylsäksi. Onneksi työhuonelaisia ja askareita riittää, kesä on vilkkaampi sesonki kuin talvi. Työharjoittelija tuntuu mukavalta ja motivoituneelta, toivottavasti hän tuntee kesän lopulla saaneensa harjoittelusta paljon.

Iltapäivällä V:n tulee ottamaan 1-vuotiskuvaa. V hätkähtää ensin pahaäänistä ovikelloamme ja tirauttaa pienet itkut vierastessaan enoa ja varsinkin tämän kameraa. Hetken hengailu kameralaukun kimpussa rentouttaa tytön ja pian tämä ei taas kestä paikallaan viuhtoessaan menemään. Eno yrittää kestää perässä, kuvia tulee noin 90 kappaletta joista osa jopa skarppeina.